Agilityn lopettamispäätöksen vuoksi päätin aloittaa uuden blogin kirjoittamisen. Tässä blogissa pääpainona tulee olemaan paimennustyöt working kelpieiden Sannin, Cindyn, Caran ja Ruun kanssa. Sivuosissa muut harrastukset mitä keksimmekään agilityn tilalle.
Syy agilityn lopettamiseen on se, että pelkään liikaa. Riskit työkoiran kanssa reenaamisessa ovat liian isot - on ihan OK, jos koira menee rikki töissä, mutta harrastukset ovat täysin vapaaehtoisia. Tuon ensimmäisen syyn lisäksi agility ottaa enemmän kuin antaa - minä tykkään siitä niin paljon, mutta 80km ajomatka suuntaansa on liikaa. Samoin se, että kerkeän aikaisintaan illan viimeiseen ryhmään, ja pääsen nukkumaan liian myöhään, yöunet jäävät liian lyhyiksi aamunavettaa ajatellen.
Lyhyt esittely: Kelpiet tekevät töitä vanhassa parsinavetassa, lypsylehmiä on noin 25. Lypsylehmien ja nuorkarjan lisäksi meillä on noin 30 uuhta ja hieman lihakarjaa. Todennäköisesti luovumme lihakarjasta kokonaan, ainoastaan kyytöt jäävät. Kelpieillä on eniten töitä kesäaikaan - lampaiden ja hiehojen laidunsiirrot, sekä lypsykarjan liikuttaminen laitumen ja navetan välillä.Talvella töitä on vähemmän.
 |
| Kesää odotellessa :) |
Cindy ja Cara kävivät osteopaatilla torstaina 15.1. Cindyllä löytyi kireyttä pääosin vasemmasta lavasta, ranteesta ja ristiselän alueelta. Caralla oli toinen kylki tiukempi, muuta sen kummempaa siitä ei löytynyt.
Fyssari tsekkasi Cindyn loppiaisena, silloin huomattiin myös tuo ristiselkä, lapojen alue ja niiden lisäksi hoidettiin oikean lonkan jäykkyyttä - fyssari sanoi Cindyn liikkeistä, että oikea takajalka on liikkeeltään hieman hitaampi kuin vasen.
Ruu kävi torstaina 15.1 välikuvissa samalla kun tytöt kävivät osteopaatilla. Pelotti aivan kauheasti, mutta kahden eläinlääkärin mielipide on se, että Ruulla on A/A-lonkat, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0.
Aiheesta lisää myöhemmin, mutta Ruun välikuviin oli syynsä. Sanni on viimeisillään tiine, ja aika suurella varmuudella pentujen isä on Ruu. Mahdollisesta astumispäivästä tulee 63vrk 19.1. Tämä vahinkohan on sinällään melko outo - kun isäni karkuutti Sannin Ruun kanssa ulos, asia huomattiin ja Sanni ultrattiin 4vk kohdalla, jotta voidaan ottaa kohtu pois. Koska mitään ei näkynyt, ajattelin eläinlääkärin suosituksesta leikkauttaa Sannin vasta talvella pari kuukautta juoksujen jälkeen. Vuodenvaihteen tienoilla aloin olla jo varma, että diagnoosi on väärä. Ja niinhän se olikin, vein Sannin uusintaultraan 8.1. Arvio 4 pentua, mutta tuossa vaiheessahan ei pysty enää hyvin pentujen lukumäärää arvioimaan.
Sanni on nyt hyvässä kunnossa, osteopaatti auttoi. Pyysin pari päivää takaperin mielipiteen Sannin lonkista ja selästä, mikä on realistinen arvio kerrottavaksi mahdollisille pentujen ostajille. Lonkat ovat edelleen B/C, oikeassa lonkassa hieman nivelrikkoa. Selässä on spondyloosi, mutta sille ei löydy rakenteellista aiheuttajaa. Aiheuttaja voisi kuulemma olla rappeutunut välilevy. Olisi niin mukava tietää, onko tuo tullut käytössä vaiko joillain koirilla on vaan alttius ko rappeumaan. Mutta, Ruun terveystulosten jälkeen minua ei pentujen terveys lonkkien ja selän osalta niin huoleta, enemmän pelkään mörköä nimeltä pikkuaivorappeuma. Sannin veljen pennut sairastuivat siihen, eli Sanni on mahdollisesti kantaja ko sairaudelle. Jostain syystä ihmiset ovat saaneet kuvan, että Sannilla olisi pikkuaivoataxia, mutta se ei ole totta. Sanni on terve, mutta se voi kantaa virheellistä geeniä. Jotta sairaus puhkeaa, tarvitaan kaksi kantajaa kohtaamaan - eli näin ollen jos pennut sairastuvat, Ruukin on kantaja. Riski pentujen sairastumiselle ei ole kauhean iso, mutta ko pelko on olemassa, kokoajan mielessä. Pikkuaivoataxiasta löytyy tietoa etenkin englanniksi, googlaamalla CA, ataxia kelpie tai jotain vastaavaa. Vaikka pennut olisivatkin terveitä, niitä ei tulisi käyttää jalostukseen tulevaisuudessa, jottei tuo inhottava sairaus leviäisi.
