karitsointeja ja kerintää

Meillä on ollut nyt muutaman viikon ajan melkoinen ruuhka karitsointien suhteen. Lampolassa alkaa olla tungosta, onneksi tällä viikolla lähtenee kymmenkunta uuhta poikkeensa. Parhaana päivänä poiki kolme uuhta, muutenkin on ollut tahti sellaista "kahdeksan uuhta viikossa". Ei olisi enää kuin muutama jäljellä! :) Yksi karitsointi oli melkoinen - ensimmäinen karitsa hurjan iso (arvelisin että n. 5-6kg, en ole punninnut karitsoja), seuraava ei oikein edennyt ja kaiveltiin se ulos, oli väärinpäin ja se kuoli. Kolmas oli ihan ihme solmussa itsensä kanssa, melko iso karitsa sekin. Onneksi tuollaisia ei paljoa ole! :)

Ruun sisko Danger tuli mulle joksikin aikaa treenattavaksi. Kiva narttu, vähän ylisosiaalinen mutta mä niin tykkään millainen se on eläinten edessä. Video Dangerista helmikuulta, hiehoilla jotka Cindy oli juuri koirannut, eli niitä oli paimennettu n. viisi minuuttia. :)

Toinen poika lensi eilen pesästään, lähti kaverille aluksi kokeiluun, mutta kuullostaa siltä että se ei takaisin tule. :D Winx on ollut tänään vähän masentunut, onneksi Sanni leikittää pentuaan ja sillä on muitakin kiusattavia. Ollaan autoiltu nyt jonkinverran ja treenattu istumista ja maahanmenoa. Vielä ei ole mitään ideaa paimentamisesta.

Musta poika

Musta poika

Winx

Winx

Winx

Sanni on äärettömän hyvä äiti, vaikka niin minä aina oletinkin sen olevan. Sanni leikkii Vinksun kanssa ihan onnessaan, mm. repivät leluja ja jahtaa kun Vinku juoksee sitä karkuun lelu suussa. Hauskoja tyyppejä! :)

Mitäs tässä muuta.. Kaksi lehmää lähtee teuraaksi keskiviikkona, harmittaa tosi paljon. Toinen on meidän Viiman (50-tonnari) jälkeläinen, maitohormonilla kokeiltiin jotta lähtisi lypsämään mutta ei. Eipä sellaista lehmää kehtaa pitää, jolla on päivämaito 5kg.. Toinen on Hertta, viime kauden kivasti lypsänyt hyväsukuinen äykky, mutta sillä on vasikka hävinnyt - 4kk kohdalla kaikki oli hyvin. Ilmeisesti muumioitunut, toivottavasti teurastamolta tulee tieto mitä siellä oli.

töitä, pentuja ja paimennusta!

Väsyttää väsyttää, mutta tarvinnee jaksaa päivittää blogiakin joskus.

Punainen poika, jota nimeksi muotoutui Rambo, muutti omaan kotiin viikko sitten. Hyvin on pärjännyt, hieno ja rohkea tyyppi! Rambo paimentaa siis tulevaisuudessa ammatikseen lampaita Pohjois-Pohjanmaalla.

Toiset pennut on vielä kotona. Vinku eli Winx jää tieten kotiin, mutta "musta poika", jolle ei ole vielä omaa nimeä muovaantunut, on täällä toistaiseksi. Eli pentu on vielä vapaana, jos joku tarvitsee paimenta niin minulta voi kysellä. Leikkityylistä voisi sanoa, että pennuista tulee silmäkoiria, mutta sehän voi muuttua mihin suuntaan tahansa - mm. Cindyhän oli täysin kroppakoira, nyt sillä on jo riittämiin (ja välillä liiaksikin) silmää. Pentu on myös mahdollista ostaa aloitettuna ja kuvattuna ensisyksynä! :)

Sannihan täytti perjantaina seitsemän vuotta, ja pennuille tuli samaisena päivänä ikää kahdeksan viikkoa!

Sitten paimennuspuoleen. Sanni ja Cindyhän olivat tosi helppoja tyyppejä. Käytännössä puoliautomaatteja, niiden kanssa ei tarvinnut hakata päätä seinään sen enempää, molemmat rupesivat toimimaan heti kun vaan rupesin tekemään töitä niiden kanssa. Cara ja Ruu opettavat kyllä ihmiselle nöyryyttä. Päätä on hakattu seinään ja onneksi virheistä opittu, tosin jotkut virheet on saanut toistaa moneen kertaan. Alan päästä Ruun pään sisälle jo, mutta Cara... Joinain päivinä en ymmärrä sitä vieläkään.

Veikkaan, että se on vaan epävarma ja kehittyy myöhään. Carahan tulee kaksi vuotta toukokuussa, sillä on pieniä ongelmia tasapainon kanssa - Cara haluaa blokata, blokata ja blokata. Sillä on erittäin luontainen poispäinajo ja joskus se vaan kytkeytyy päälle. Cara on ollut jonkinverran kuivitushommissa, ja siellähän se on niiiiin haka! Vaikka sillä ei ole käskyjä vielä ollenkaan (paitsi jonkinmoinen stoppi), se toimii siellä melkeenpä paremmin kuin Cindy. Caralla on p-a-l-j-o-n silmää, mutta onneksi ei ole jumi pahasti!

Cara toimii tosi hyvin kakkoskoirana töissä esim. Cindyn kaverina. Cindy on tukena ja kaverina tekemässä hommia, Cara pääsee myös loistamaan. Caralla ei ole haukkua, mutta nätti hyökkäys ja hammas tarvittaessa. Vaikka sillä on paljon silmää, se on periksiantamaton ja voimakas. Esim. Joidenkin silmäkoirien olen nähnyt kyttäävän, mutta väistävän alta pois vaikeassa tilanteessa, ja menevät kyttäämään kauemmaksi. Toistavan tuota ja karkuuttavan elukat. Cara ei ole ainakaan tähän asti tehnyt tuota, elukat eivät vaan yksinkertaisesti ole menneet sen silmästä läpi, ja jos pientä yritystä on ollut, se on korjaantunut kyllä nätillä valehyökkäyksellä.

Sonnikarsinan kuivittamista Caran kanssa. Tässä hommassa Cara loistaa! :)

Hyvä siitä tulee, mä niin toivon! :) Cara on huippukoira arjessa, turha terävyys on hävinnyt ja se on sopivasti sosiaalinen - tykkää olla ihmisen kanssa mutta ei tule suuhun asti.


Töissä on ollut melkoisen rankkaa. Eilen kuoli kuukauden ikäinen, tosi kaunis kokopunainen lehmävasikka - mielettömän kivasukuinen vielä.. Emänsä tokakertalainen ja lypsää 40kg päivätuotoksia - pitkämaitoisesta suvusta. Tänäaamuna heti kun navetanoven avasi, huomasi että siellä on ollut bileet. Viidellä liki vuosikkaalla hieholla - tulleet portista läpi ja levittäneet paskat avokouruista ympäriinsä, pudottaneet tavarat hyllyiltä, paskakolat ja kaikki siinä itsessään.. Onneksi oli mittalypsyaamu ja on tyytyväinen tuloksiin, tuo paska-episodi unohtui melko nopiaan. Etenkin Helmikän 26,3kg aamumaidon jälkeen. :D Seuraavaa mittalypsyä odotellessa!

Kolmasosa lampaista on poikinut nyt parin viikon sisään. Suurin osa vuonueista kolmosia, lisäksi kahdet neloset ja yhdet vitoset. Muutamat ykköset ja kakkoset on mahtunut mukaan. Mä niin tahtoisin valvontakamerat lampolaan, saisi siitä tarkastettua onko joku poikinut tai poikimassa, ei tarvitsisi yöllä juosta lampolaan.. Mutta on tuo mennyt onneksi noinkin, iltatarkin tekee myöhään ja yöllä käy kerran katsomassa ja aamunavetta on jo puoli kuudelta. :)

kiimantarkkailukurssi

Noniin. Nyt on kolmijaksoinen kiimantarkkailukurssi käyty, Cindyn pitäisi olla "melko valmis" tarkkailuhommiin. Yhteensä yhdeksän päivää, joista olin käytännössä yhteensä kaksi pois. Mutta näyttäisi siltä, että Cindy erottelee ainakin labrassa kiimahajun häiriöistä - esim. tiine lehmä, rakkula, mätä, "raato", lanta, karva jne. Erilaisia häiriöitä siis käytetty.

Video ensimmäiseltä jaksolta ^

Video toiselta jaksolta ^

^ Viimeisen jakson viimeinen treeni, sokkotesti. 

Nyt sitten alkaa navetassa "treenaaminen" bongaako C sieltä kiimoja! :)

Ruu 1v

KenguRuu täytti eilen yhden vuoden! Ja pennutkin jo kohta 7vk, huh!

Ruu on ollut ja on melko opettavainen koira. Sehän tuli minulle alunperin sillä idealla, että myyn sen Suomessa. Arvelin kuitenkin, että jos Carasta ei tule niin hyvää paimenta kun tarvitsen, jätän Ruun itselle - Ruu näytti jo pentuna oivalta tyypiltä! Sitähän se on edelleen, mutta töitä on. Joudutaan rakentamaan suhdetta uudelleen ja paremmaksi Ruun alettua venyttää rajojaan ja käyttämään vapauttaan väärin. Mutta hieno siitä tulee, minusta Ruun luontaiset paimenominaisuudet ovat ehkä jopa paremmat kuin Cindyllä. Edelleen mietin, että olisiko arki helpompaa jos olisi pelkästään narttuja, jos möisi Ruun syksyllä pois kun saisi sille perusradan alle, ja jättäisi ehkä jalostusoikeuden itselle. Mutta let's see, raaskiiko tuollaisesta koirasta luopua?! Ensimmäinen koira joka näyttäisi olevan oikeasti priimaa ja vielä paimentaakin kivasti.

Ylläolevassa videossa treenataan Ruun kanssa sitä, että se tekee töitä oikeasti minulle eikä itselleen, ja sitä kautta voittaisi Ruun kunnioituksen. Huom! Ruuta ei ole koulutettu, kaikki sen ominaisuudet mitä videolta näkyy, ovat luontaisia - etäisyys, flankit jne.

Mielestäni Ruulla on luontaiset kaaret, luonnostaan flänkit auki, sillä on melko paljon silmää, mutta käyttää myös kroppaa. Ahtaassa ei olla töitä tehty, mutta liikkuu hyvin navetassa (sekä emo/nuorkarjapihatossa että vanhassa parsinavetassa) ja lampolassa. Ruu on hirmuisen viisas koira - huijaat sitä kerran, se muistaa. Siinä missä tytöt ovat antaneet minun virheet anteeksi, Ruu ei niin tee. Ruu vaikuttaa melkoisen kovalta koiralta, mutta mielestäni pinnan alla siellä on nöyrä ja kiva tyyppi! En voi puhua kovin ohjaajapehmeästä, mutta ei se kauhistuttavan kovakaan ole - se ottaa palautteen hienosti ja vastaa koulutukseen nopeasti! Mm. rupesin huvikseni treenaamaan tokoa tässä joku aika sitten - Ruulla on jo nyt kiva perusasento (tosin ei käskystä ja en ole häivyttänyt palkkaa) ja nyt illalla tein pari kertaa istu-seiso-vaihtoja. Voisipa melkeen kuvitella käyvänsä Ruun kanssa kesän aikana muutamassa tokokokeessa. :)

Ruu 3kk

Ruu on paimentanut melko vähän, oikeastaan ollut vaan mukana hakemassa lehmiä muutaman kerran kesällä, vähän sytytellyt lampailla ja hiehoilla. 8kk iässä Ruulla oli ongelma, että se ei halunnut painostaa eläimiä liikkumaan kuin vaan silmällä, ja jumivilla, hankalilla hiehoilla se oli ongelma. Mutta Ruu oli kovin nuori, ei siinä iässä olisi tarvinnutkaan tuon paremmin noita eläimiä työstää. Kun ajattelee, että Cindykin sai tehdä niiden kanssa töitä, vaikka on aikuinen ja vahva koira. 

Alla olevassa videossa Ruu 8kk paimentaa siis hiehoja kaverin luona Nilsiässä!

Ruu 7kk

Ruuhan on noiden Sannin vahinkopentujen isä. Mä olen niin innoissani noista pennuista, vaikka aluksi vahinkoastuminen, sektio, palleatyräpentu, Sannin haavan takapakki yms. tuntuivat niin maailmanlopulta.

Muutama kuva Ruun vanhemmista, otettu kun kävin hakemassa Ruun Hollannista:

Loppuun vielä muutama kuva Ruun pennuista, leikkitätinä kuvissa kääpiösnautseri Riesa:

Vapaana oleva urospentu :)

kaikki hyvin on

Pennut kasvaa ihan kauhean hirveää vauhtia! Mä en tajua miten ne on jo noin isoja, ja ensimmäinen pentu lähtenee jo parin viikon päästä suureen maailmaan. En saanut pentuja punnittua, pitää pentutarkastuksella ja sirutuksella sit samalla ottaa pennuille painot. Mutta painoa on tullut lisää ja paljon.

Sanni vielä imettää pentuja, mutta ei halua enää esim. nukkua pentujen kanssa yötä ja muutenkin hengailee paljon sohvalla ettei pennut pääse kokoajan kiusaamaan. Leikkuuhaava on siisti ja hyvin parantunut. Maitoa riittäisi varmaan ainakin tuplamäärälle pentuja.. Eli kaikki on hyvin jne. :)

Luonne-eroja ei aivan kauheasti ole. Ruskea pentu on nykyisillään vilkkaampi kuin musta uros, mutta musta uroskin on kovin rohkea ja leikkiväinen. Narttupentu on melkoinen äkäpussi, ei jää jalkoihin vaikka on pienempi ko pojat.

Musta poika on vielä työpaikkaa vailla. Vanhempien ja suvun perusteella uskon pentujen olevan hienoja allroundereita, tekevät sekä sisällä että laitumella, lampailla että naudoilla. Mm. Sanni toimii erinomaisesti emojen kanssa pihatossa että lypsylehmien kanssa navetassa, sekä pentujen täti on minun ykköskoira Cindy, menee seinän ja lehmän välistä sujuvasti jne. Mielellään autan pennun koulutuksessa tai vaikka koulutan osittain valmiiksi. :)

Cindy oli muutes kiimakoirakurssilla tässä viime viikolla. Hyvin meni, sokkotreeni oli vielä vähän hankala purkkiradalla, mutta "nuuskuttimesta" löysi kiimahajun vaikka häiriönä oli mm. saman lehmän tiineysnäyte. Nyt pitää vaan vahvistaa ilmaisua kotona ja treenata vaikka teellä nenän käyttöä. Mutta minusta tuo tee ehkä vähän sekoittaa hommaa, tai ainakin koiralle pitää pystyä kertomaan ennen treenin aloittamista, mitä me ollaan etsimässä.

Nyt ajattelin, että rupean kouluttamaan myös muita kelpieitä itsekseni kotona. Meillä on niin pieni karja, että kiimanäytteitä ei saa kerättyä oikeasti kunnolla, mutta onneksi on kavereita joilla isot lypsykarjat. :) Toivotaan, että treenin tulos on yhtä hyvä mitä odotan sen olevan.